torstai 17. toukokuuta 2012

Toivonkipinä

Pakko soittaa huomenna dialyysiin, josko saisin hoidon. Suunnitelma oli vasta lauantaille, mutta olen jo nyt ihan turvoksissa. Tuntuu, että vatsa pullistuu sydämen päälle, enkä saa henkeä. Ruumis (tässä tapauksessa elävä) on ihan pökkelö, sukista jää syvät rannut nilkkoihin, sormukset eivät mahdu ja posket roikkuvat. Ehdotan iltapäivähoitoa, olispa siellä tilaa.

Tunneloidun katetrin juuri on punainen ja rupinen, kunhan sinne verenkiertoon pöpöjä ei pukkaisi.

Siskotyttö antoi luvan jatkaa tutkimuksia, josko hänen kudokset olisivat sopivia minulle ja munuainen soveltuisi. Yhden tuttavani äiti täytti just 62 vuotta ja samalla myös tuttavani munuainen. Kaikki kolme voivat hyvin, siis äiti, tytär ja siirrännäinen.

Sopisivatpa kudokset ja välttyisin ylemmääräiseltä dialyysilta. Kaikki toivo kohdistuu siskoon ja erityisesti siskon  munuaiseen.

Hitsi, mä oon turvoksissa...ja mulla on niin kuumakii.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!