torstai 8. marraskuuta 2012

Homogeniaa, ei hegemoniaa

Ihan pakko ottaa kantaa Kainuun Sanomien kolumniin, jossa kirjoittaja havaitsee vihaisia lintuja kaikkialla. Niin minäkin. Vaikka Angry Birds kahvista saisi siivet, kiihdyn aina kun käyn marketissa ja huomaan loputtomasti punaisia lintuja. Suomi todellakin on yhden ajatuksen maa.

Unikkokuosi oli minulle iloinen värimaailma 1980-luvulla. Ensin oli verhot, lakanat, pöytäliina, isounikko, pikku-unikko, keskikokounkikko, sitten pikku pussi, takki, hattu, päiväkirja, hame, housut, mekko, kengät, lasit, vesikannu, laukku ja lopulta tutti, maitopullo, tietokone ja kuplavolkkari. Sanotaan, että design menettää glamourinsa, kun se keskiluokkaistuu. Unikkoa oli ja on vieläkin kaikkialla. Hohto häviää, yllättävyys katoaa.

Toinen design-tuoteperhe saa minut punaiseksi, jopa äkäisemmäksi kuin nuo lentävät oliot. Muumit! Iiittala on painanut muumeja saksiin, kattiloihin, laseihin, lautasiin, mukiin... kaikkialle ja jokapaikkaan. Etsin sellaista kattilaa, jonka voisin nostaa pöytään, värikästä tai mustavalkoista. Löydän vain muumeja, muumimammoja tai pikkumyitä kattilan kyljistä.

Kun ihmiset on kyllästetty muumeista ja unikoista, tehdään se nyt näillä lentävillä ja vihaisilla. Tämä meillä Suomessa osataan totean ja nappaan Xelitol-jenkin, Angry Birds -purkkapussi on vieläkin ostamatta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!