Perjantaina kolme tuntia ja kolme litraa poistoja. Tasainen hoito, kaikki hyvin. Illalla jaksoin käydä pikkujoulukauden avaamassa, kuhafile salaattipedillä maistui. Unohdinko mainita vähäsuolaisuudesta? Ilta olisi voinut jatkua tangokuninkaallista ihaillessa, mutta Vain elämää -iltasdun jälkeen nukahdin.
Lauantaina tarkoitus oli kahdelle tunnille ja kahdelle litralle. Puolituntia ennen loppua oloni romahti, tuska selässä, päässä, jaloissa, henki loppuu... Hoitajat irroittuivat minut heti koneesta, toinen hieroi selkääni, sain happiviikset. Sydänkäyrä oli kuin vuoristorata, printti ei edes mahtunut paperille. Taustalla kuitenkin tasainen rytmi, analysoi sydänlääkäri ja päästi minut kotiin.
Jälkipuinti:
Oireet viittaavat kuivumiseen, pahoinvointi ja heikko-olo, verenpaineen lasku, oksentelu.
Liian iso poisto, tavoitepaino täytyy olla 71 kiloa, ei 70 tai 69, johon kuvittelin tähtääväni.
Siis kohtuullinen, mieluummin liian pieni kuin iso, poisto.
Jostain luin, että kuivuminen voi johtaa stressitilaan, shokkiin ja jopa kuolemaan. Liekö silloin kysymys pitkäaikaisesta kuivumisesta, vai voikohan myös lyhytkestoisessa kuivumisessa ihminen shokkiin mennä? Oppia täytyy vielä näistä kokemuksista.
Maanantaina kolme tuntia ja inhimillinen poisto. Olen jo avustavasti kasannut konetta, yhdistellut letkuja, mutta itse en pistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!