Äänestyspaikalta

Kylmä yllätti, kun olin lippaskeräyksessä kaupungintalon aulassa. Äänioikeutensa käytti nyt viimeisenä ennakkoäänetyspäivänä niin moni, että ulko-ovet olivat ajoittain selällään. Ihmisten mukana sisään pöllähti pakastuvaa ilmaa. Olin pukeutunut väärin, ilman laamapaitaa ja villahousuja. Ohuen kesämekon päällä ollut keinokuitunen villatakki ei lohduttanut.

Kaksituntinen menisi  nopeasti, ei pikkuvilusta kannattanut hermostua. Kun aikani tuli täyteen, ketään ei tullut. Ehkä olin merkinnyt kalenteriin väärän ajan, ajattelin ja odottelin seuraavat kaksi tuntia haaveillen kahvista ja lämpimästä villapuserosta ja toppahousuista. Ei kuulunut pelastajaa. Lopulta melkein kuuden tunnin työpäivän jälkeen sain apua. Unohdus tai inhimillinen kömmähdys, puolusteli yhdistysaktivisti ja istahti paikalleni. 

Olin aivan puutunut, nälissäni ja viluissani. Nukkumaan mennessäni tunsin fyysistä kipua. Mietin, miten huonossa kunnossa olinkaan. en enää kuutta tuntia jaksa istua valittamatta.