tiistai 30. lokakuuta 2012

Iltasatu

Olen kuin pikkulapsi, haluan iltasadun, läppäriltä viihdettä. Hyvä mieli tulee Solsidanista ja Vain elämästä.

Solsidan on lämminhenkinen ruotsalainen komediallinen draama. Viime yönä nukahdin viimeisen jakson saattelemana. Ohjemassa naapurusto muodostaa hauskan yhteisön, jonka vuorovaikutustilanteisiin on käyketty huumoria. Ilalla hihittelin aviomiehelle, joka piti vaimoaan niin täydellisenä, että kuvitteli naapurinsa hakkailevan tätä. Upea ajattelu miehellä, tosin lähialueen muut miehet kokivat naisen ylipirteänä ja tungettelevana. 

Vain elämää -musiikiohjelmassa artistit isännöivät vuorotellen yhden päivän. Muut taiteilijat laulavat isännän kappaleita ja osallistuvat isännän laatimaan ohjelmaan. Hienoa huomata, kuinka kaikki keskittyvät isäntään. Kollegat ovat kiinnostuneita hänestä, hänen elämäästään, menestyksestä, lapsuudesta, harrastuksista ja intohimoista. Osallistujat kokevat isännän tarinan ehkä peilaten omaansa tai ihaillen hänen moninaisuuttaan.

Sydämmellisyys huokuu. Erinin silmät loistavat, kun hän pää kallellaan keskittyy kertomukseen, Cheek räppää suu hymyssä, Kaija Koota jännittää, Katri Helena on niin järkevä, Negativea ei olisi ilman Neumania  ja Jari Sillanpään kyynelkanavat solisevat vuolaasti jokaista tähteä kuunnellessa. Osallistujat kuvaavatkin liikuttumista "jarina". Nyt tulee ihan jarit ja kyyneleet valuvat poskille. Hetkessä itketään ja nauretaan, tunteet ovat sallittuja.

Vaikka ohjelmat noudattavat käsikirjoitusta, minulle ne ovat ihana iltasatu! Siis olen kuin lapsi, sama satu joka ilta, niin että osaan ne kohta ulkoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!