keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Tyypin yksi diabetes EI ole elintasosairaus

ÄRSYTTÄÄ, kun ihmiset sanovat diabeteksen olevan elintasosairaus.

On olemassa kahta eri diabetesta, ykköstyypin (nuoruusiän) ja kakkostyypin (vanhuuden) diabetesta.

Tähän sairauteni puhkemiseen en itse voinut vaikuttaa, haimani vain lopetti insuliinin tuottamisen. Sairautta korjattiin heti pistosinsuliinilla ja yritettiin tavoitella nomaalia olotilaa liikunnan, ruokavalion ja insuliinin tasapainotuksella. Insuliinit olivat alussa pitkävaikutteisia, siksi ruoka piti rytmittää tasaisesti. Lenkin tein ruuan jälkeen, koska liikunta laskee verensokereita.

Nuorempana matalia sokereita  minulla oli tosi harvoin. Turvallisempaa oli pitää sokerit koholla, miten koholla, sitä en tarkalleen tiedä. Mittareita ei ollut käytössä, sokerin määrä tutkittiin summittaisesti virtsasta ja vaikka lukema olisikin ollut korkea, pikainsuliinia ei ollut olemassa. Kolmen kuukauden välein kävin labroissa ja sain juuri sen aamun sokerituloksen. Korkeat sokerit estivät yllättävät matalat.

Nyt labroissa otetaan pitkäaikaissokeri ja pikamittarilla monta kertaa päivässä reaaliaikainen arvo. Pikainsuliini, raketti-insuliini, toimii nopeasti ja voin pistää sen juuri ruokailuun ryhtyessäni. Voin syödä pullaa, leipää, hedelmiä, karkkia, jäätelöä, kunhan muistan tarkistaa hiilarit ja pistää sen mukaan.
Ruokarajoitetta ei diabeteksesta johtuen ole, mutta munuaisista kyllä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!