keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Sitku-mutku

Tiistaina 200 grammaa pienempi lähtöpaino, että vaakan osto kannatti, en mää mitenkään grammojen halkaisija ole...

Painoa lähti vain kolmisen kiloa, varmaan kolme kiloa vielä on liikaa nestettä. Ei enää niin punkerolta tuntunut. Kirjoitan ylös kaikki ruuat ja juomat ja menen sitten analysoimaan turvotusen aiheita ravintoterapeutin kanssa.

Suuri huolen aihe on ollut sairaspäivien palkan pienenminen. Kun olen jo tähän mennessä ollut 19 päivää saikulla, voin olla täydellä palkalla vielä 41 päivää, yhteensä 60 päivää, Tarkoittaa marraskuun alkuun, sitten seuraavat 120 päivää palkasta maksetaan 2/3. Ja sen jälkeen Kelan sairaspäivärahalle 300 päiväksi. Olikohan se yhteensä vai vielä lisäksi?

Sitten kuntoutusraha, eläkekö?

Poikani oli eilen kuvaillut kaverinsa äidille vointiani, että hyvin äiti voi, käy dialyysissa ja odottaa elinsiirtoa. Odottaa ja odottaa, saattaa odottavan aika pitkäksi käydä. Viikonloppuna munuaissairaat kollegani kertoivat omia tarinoitaan. Usea oli saanut siirrännäisen vuoden parin sisään, mutta olipa yksi odotellut 16 vuotta.

En elä sitku-elämää, tartun kiinni hetkeen ja yritän elää joka päivä. Olen läsnä lapselleni ja mietin mitä järkevää jaksaisin tehdä. Kokemuskouluttaja on yksi mahdollisuus.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!