Kun alapaine on 60, huippaa päässä, säkenöi silmissä ja keinuu vartalossa.
Aamulla pääsin jo kahdeksalta hoidon alkuun, hienoa joustoa taas hoitohenkilökunnalta! Vähäunisen yön jälkeen parituntinen meni nukkuessa. Hermokivut ja levottomat jalat eivät häirinneet ollenkaan. Ruokaa odotellessa tunsin verenpaineen laskevan. Jalat ylös ja pää alas sillen paineet saadaan normalisoitua, tosin jouduin syömäänkin makuultani.
Iltapäivällä tapasin työpsykologin. Sain työterveydestä kolme käyntiä psyköologin vastaanotolle. Kolme ei ole liikaa, ensimmäisellä kartoitetaan tilanne, toisella ehkä nykyhetkeä ja kolmannella haarukoidaan tulevaa. Kolme kertaa tarkoittaa noin kolmea tuntia, eipä usko että terapoidun sillä. En ehdi syvällisesti miettiä tulevaisuuttani työn suhteen. Jäänkö eläkkeelle, yritänkö saada muuta työtä, vai olisiko työnkuvan muutoksen aika?
Vaihtoehtoja pitäisi uskaltaa puntaroida ennakkoluulottomasti, kirjata plussat ja miinukset. Voinhan mietiskellä asioita kotona yksikseni tai sukulaisteni kanssa, mutta jotain asintuntemusta siitä analyysista puuttuu.
Työpsykologini ehdottaa varmaan lisäistuntoja työterveyshuoltoon, katsotaan kuinka paljon resurssia saan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!