maanantai 16. huhtikuuta 2012

Äidin munuainen ei ole enää mahdollinen


Maanantain dialyysin aloitin pyöräilemällä, mutta siinä vaiheessa kun fysioterapeutti tuli olin tuskainen. Sokerit meni matalaksi ja oikea käsi huusi huomiota. Sain 2 mg jotain opiaattijohdannaislääkettä ja nukahdin. Hoitajat kävivät katsomassa sokeriani ja se oli mennyt alle kahteen, lisäsivät glykoosia suoraan suoneen.

Juuri kun olin tokkuraisimmallani fysioterapeutti kiisi paikalle joku kone kädessään. Kipusimulaattori antaa kuulema sähköimpulssia kipu kohtaan ja ihminen ei aisiti enää kipua. Hän laittoi minulle lätkät käteen ja yritti pistää virtaa päälle, mutta en tuntenut mitään. Hän yritti sinnikkäästi ja minä nukuin yhtä sinnikkäästi. lopulta hän luovutti, aikoi tulla taas perjantaina. En luvannut olla skarpimpi, mutta lupasin hänen käydä katsomassa. Olen tympeä asiakas, liian sairas!

Lennettiin Hesaan illalla. Ajan kanssa oli pikku kisa, kaupat menevät yhdeksältä kiinni, eikä minulla ollut muotovaahtoa mukana ja kiharrinkin oli unohtunut. Myöhästyimme 20.20 bussista, joten seuraavaksi menevä puolen bussi oli kaksi minuuttia myössä kauppoihin pääsystä. Aamulla pitää kiitää Anttilaan ja mennä hotellin vessaan laittaman hiukset.

Jännittää tuo keskustelu lääkärin kanssa. Oma lääkärili tiesi, että Haiman siirtoleikkauksia on tehty Suomessa neljä. Saisiko heihin mitenkään yhteyttä?

Äiti soitti illalla ja kertoi, ettei hänen munuaisensa ole enää mahdollinen. Vaikka hän on hyvässä kunnossa, verenpainelääkitys ja ikä ovat luovutusta vastaan. Itkuhan siitä tuli, olin haaveillut lyhyestä dialyysiajasta ja pian saatavasta siirrännäisestä. Lääkäri lohdutti, että kudostyyppini on ihan tavallinen, siis yleinen. Helposti löytyy soveltuva haima ja munuainen.

Jonossa on 350. Kun kuollut luovuttaja ilmaantuu, käydään jonossaolevat läpi ja katsotaan, kuka olis kudoksiltaan paras vastaanottaja. Tuohan on niin tuurinpeliä, että täytyy keskustella  sisaren kanssa. Ensimmäisen verikokeen perusteella hänen tutkimuksiaan voisi jatkaa.

2 kommenttia:

  1. No kaksi vuotta pussihoitoa nyt n,1v dialyysia eikä tietoa olenko edes elinsiirto jonossa joulun alla 4 ohitusta siinä toivossa että pääsisin jonoo epätietoisuus painaa diabetes vuodesta 73 välillä tuntuu tietty siltä ettei hoidoissa jaksa käydä ja että se turhaa täytyy silti jaksaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi. Onko sinulle tehty sydämen ohitusleikkausksia?
    Uskon, että rankkaa on, yksistään diabeteksen hoito vie voimat. Toivottavasti sinulla ei ole hermosärkyjä.

    Kannattaa varmaan kysyä läääkäriltä tuo tilanne siirtojonosta, itse kirjoitan lääkärilleni sähköpostia, jos kysymyksiä tulee. Onnekseni minulla on ollut jo pitkään sama lääkäri.

    Voimia sinulle ja jaksamista, valoa kohti mennään! Tiina

    VastaaPoista

Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!