Kävelin perjantain dialyysiin, vaikka yöunta olin saanut vain kaksi tuntia. Ajattelin, että nukahdan sitten hoidon aikana. En ottanut mukaani läppäriä, enkä cd-soitinta, vain kännykän ja siihen kuulokkeet radion kuuntelua varten. Jalat olivat levolliset ja olo unta odottava. 


Joku kuhinä kävi viereisellä pedillä, paikalla oli sosiaalihoitaja ja siistijä, jotain etsittiin. Hörökorvillani ymmärsin, että potilas oli joutunut teho-osastolle ja hänen puhelimensa oli ollut yltäpäältä veressä, eikä siinä ollut sim-korttia enää paikallaan Teho-osaston hoitaja tuli kertomaan, että puhelimen sim-kortti on ollut arvotavarapussissa, mutta missä pussi?


Ihmettelen, jos puhelin on dialyysiosastolla saanut verikuorutuksen. Puhdistuslaite on suljettu järjestelmä, eikä verta ole missään litroittain näkyvillä.


Miespotilas kertoi, että ennen piti osoitemuistekirjaa, mutta nykyisin numerot tallennetaan vain kännykkään. Kurjaa, koko ystäväpiiri, sukulaiset, entiset työtoverit, kaikki ovat siellä kännykässä! 

Veren kuona-aineet jäävät matkanvarrelle. Puhdas veri tulee takaisin kehoon.

Samalla kun taivasteltiin vielä sim-kortin kohtaloa, fysioterapeutti tuli kertomaan kuntoilun tärkeydestä. Hän kysyi oliko tutustunut kansioon, jonka oli minulle viikko sitten jättänyt selailtavaksi. Minkä kansion, olinko nähnyt tämän rouvan ennenkin? Olimmeko sopineet, että hän tulee käymään luonani? Juuri tänään?


Sanoin, että enpä ole tainnut muistaa, mutta pyysin häntä kertaamaan asiat. Olin väsynyt ja tylsä, odotin että saisin ummistaa silmäni ja vaipuisin prinsessaruususen uneen, ainakin sadaksi vuodeksi. En jaksanut keskittyä, ruoka oli tulossa, oikea käsi lähetti sähköshokkeja ja silmät menivät kiinni. Fysioterapeutti oli tehokas ja tarmokkaasti kävi liikkeitä läpi, joita voisi tehdä makuultaan. Venyttelyä, punnerrusta, polkupyörälläajoa, pitää liikkua. Pitää olla hyvässä kunnossa, jos siirrännäisleikkaukseenkin pääsee. Pyysin armoa ja lupasin innostua asiasta maanantaina.


Ah, ruokaa seuraavaksi. Viides kerta perunalaatikkoa, jossa on perunaa, perunaa, perunaa teelusikallinen soijarouhetta ja perunaa, lisukkeena porkkanaraaste. Osoitin mieltäni, enkä syönyt kuin raasteen. Pyysin jälleen kerran lisäämään tietoihini, että vain 0,5 perunaa, tuplasalaatti, ei leipää, paljon proteiinia ja hedelmä.


Hoitajat eivät pääse lisäämään tietojärjestelmiin mitään potilastietoja. Ennen oli kuulema potilaskortit, joihin kirjoitetiin erityisruokavaliot ja niihin voitiin lisätä vaatimuksia terveydentilan mukaan. Nyt on sähköinen potilastietojärjestelmä! Sen kankeutta pohtivat myös hoitajat ysiosastolla ja ravintoterapeutti tallentaessaan ruokavaliotani keskustelujemme jälkeen viikkoa aikaisemmin. Ajattelin kirjoittaa keittiölle perinteisen kirjeen: "hyvä keittiötyöntekijä, 
pyytäsin ystävälliseti, että huomioitte erityisruokavalioni sairauteni takia..."