Tiistaina, pari viikkoa sitten olin lääkärin kuukausittaisessa tarkistuksessa, kun lääkärini totesi, että minulla oli pari viikkoa aikaa valita oikea hoitomuoto dialyysiin. Itkuhan siitä taas tuli, vaikka labrat näyttivät kamalia. Edellisellä kerralla sain itkun pidäteltyä, mutta tätä ennen ratkesin valittamaan väsymystä ja itkin kaikkea kurjuutta sillä seurauksella että sain pari kuukautta sairaslomaa.
Parin kuukauden aikana minun piti saada verenpaine laskemaan 189/99 luvuista matalempiin ja verensokeriin tuli kiinnittää huomiota. Lenkkeilyä ja ulkoilua, mieltä virkistäviä tekoja. kieltäydyin lukemaan mitään dialyysista. Kuvittelin, että sairaslomalla siirtäisin dialyysin alkua.
Kirjoitan tätä klo 3.00 yöllä, koska en saa unta. Jalat ovat levottomat ja käden polyneurolognen kipu vievät voimani.
Parin kuukauden sairasloma ei juurikaan auttanut ja siis olin tuona tiistaina kuulemassa lääkärin arvion dialyysin aloittamisesta. Vain muutama viikko, sitten fistelin rakentaminen ja muutaman kuukauden kuluttua hoito alkaisi.
Kuvassa matalan hemoglobiinin hoitoa. Rautaa tiputetaan suoraan suoneen muutamia kertoja vuodessa.
Olet rohkea, kun uskallat kertoa näin avoimesti sairaudestasi. Millainen hoitotasapaino sinulla on ollut teini-iässä? Sairastan itse myös ykköstyypin diabetesta. Olen sairastanut kohta 15-vuotta. Muutama vuosi on mennyt aika huonosti ja pitkäsokeri on ollut jopa yli 13.. Lisäsairaudet pelottaa.
VastaaPoistaTsemppiä paljon toveri! Löysin blogisi tänään, ja niin hyvää luettavaa! Samastun kyllä tarinaasi täysillä ja oireet ja olot ovat tuttuja.
VastaaPoistaHalaus!
Terkuin toinen D1 ja Hemot alkaa pian toistamiseen tämän elämän aikana