Pääsiäsenä vain yksi hoito

Pitkänä perjantaina tuskallinen hoito, käsi oli taas tulessa. Hoitajat yrittivät parhaansa, hieroivat ja toivat lääkettä. Vierustoveri voivotteli myötätunnosta ja ehdotti taas uutta lääkettä, mutta mikään ei auttanut. Jalat sätkivät ja kädet säteilivät. Kaksi Ismo Alangon biisiä: Säkenöivästä voimasta, säkenöivässä voimassa ja Levottomat jalat ovat niin osuvia! Tuskaa lievitti lopulta taas opiumin sukulainen, suoraan keskushermostoon.

Launtaina ei ollut turvotusta, mutta käden hermosärky piinaa. Nyt maanantaina, toisena pääsiäispyhänä, en mennyt hoitoon, enkä soittanut osastolle, vaikka alustavasti puhuttiin mahdollisesta hoidosta. Tiistaina taas saa olla siellä monta tuntia, joten pidän tänään lepopäivän. Onneksi vielä voin käydä veskissä, ainakin nesteet lähtevät, vaikkei mikään enää puhdistukaan. Miten munuaiset voivat tehdä ihmiselle tällaista, pettävät?

Pääsiäsisomisteta laitoin paljon, keltaisesta saan voimaa.