Voi ei! Niinhän siinä kävi, etten ollut sovelias kombinoituun siirtoon. Ne vasta-aineet piti olla luokkaa 25, minulla oli 80, ei mitään mahdollisuuksia. Toisalta helpotti, säästyn ainakin ylemmääräiseltä hyljinnältä ja haimatulehduksesta, toivottavsti säästyn!
Lohdutukseksi ostin tippaleivän ja nautin rouskuvasta rasvaherkusta. Kuvaako se naisten aivoja? Monta pientä säittä, niin kuin meillä naisilla ajatuksia, tekemättömiä töitä, korjaamattomia reikiä, laittamattomia ruokia, istuttamattomia ruusuja, polkemattomia pyöräilyretkiä, katsomattomia elokuvia, vaihtamattomia verhoja, sommittelemattomia aterioita, juhlimattomia juhlia, kasvattamattomia lapsia, opiskelemattomia tutkintoja, kohtaamattomia ihmisiä, sovittamattomia vaatteita, ostamattomia turhuuksia, - ehkä!
Huomaan, että puolivammaisenakin usko tulevaisuuteen jatkuu, siis onni on TIPPALEIPÄ (aivot).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!